tiistai 3. huhtikuuta 2012

Hiiri kissalla räätälinä


Ei tästä takkia tullutkaan. Aivan oli hiiri-räätäliolo tätä tehdessä, mutta tässä sadussa oli onneksi onnellisempi loppu kuin alkuperäisessä. En saanut vihamiehiä ja kaikki olivat tyytyväisiä lopputulokseen. 

Päätin viimein kokeilla sitä neulomistakin sitten yläasteen. Nyt ei tarvinut etsiä netistä apua alkuun, sillä perussilmukat löytyivät kuin löytyivätkin tuolta pääkopan syövereistä, kun niitä sieltä hetken aikaa etsiskeli.  Sen kummempia suunnitelematta loin jonkin verran silmukoita puikoille ja aloin neuloa. Ajattelin tekeväni mekon pikkuneidille.

 Muutaman kerroksen neulottuani purin kaiken pois ja aloitin uudestaan. Itsevarmuutta uhkuen päätin, että teenkin neidille villatakin. Sellaisen oikein hienon, värikkäillä napeilla. Kun olin neulonut ainaoikeinneuletta semmoiset viitisen kerrosta, minusta alkoi tuntua, että ei tästä ehkä villatakkia tulekaan. Jatkoin silti neulomista, mutta palasin takaisin mekkoajatukseeni. 

Malli oli yksinkertainen. Etu- ja takakappale ovat ( ainakin teoriassa) samanlaisia. Helmaan ja yläreunaan ainaoikeinneuletta ja muuten sileää neuletta. Välillä meinasi innostus hiipua ja kutimet makasivat hyllyn päällä, mutta sain kuin sainkin etu- ja takakappaleen valmiiksi. 

Seuraavaksi aloin tehdä olkaimia. Yhden olkaimen sainkin valmiiksi, mutta pääteltyäni sen huomasin sen olevan aivan liian lyhyt. Ei oikein innostanut alkaa neuloa uusia olkaimia, joten aloin miettimään muita keinoja tehdä olkaimet. 

Tässä vaiheessa ompelin kappaleet yhteen ja päätin sovittaa mekkoa pikkuneidille, jotta olisi helpompi keksiä, millaiset olkaimet sopisi mekkoon. Kun sain mekon puettua pienelle päälle, pääsi alistunut huokaus. Pienokainen oli kerennyt kasvaa mekosta ulos ja se oli auttamatta liian lyhyt. En minä ole hidas neulomaan, vauvat vaan kasvavat niin nopeasti.
 Ei tästä mekkoa tullutkaan.

Tehdään sitten hame. 
Nyt päätin olla ripeä toimissani, että neiti ei kasvaisi hameestakin ulos. Pujotin satiininauhan neuleeni ympärille ja täts it, hame oli valmis. Eikä kerennyt kasvaa ulos siitä vaan on ennemminkin reiluhko, menee vielä pitkään. Nyt on neitokaisella kyllä niin nätti hame.

Vauvoilla on noinniinkun periaatteessa kiva pitää hameita, mutta käytännössä se on monesti vähän toista. Hameet nimittäin tuppaavat nousemaan kainaloihin ja ovatkin siis yleensä mukavana rullautuneena renkaana rintakehän ympärillä. Ainahan nuo hamoset vähäsen hankalia ovat - kauneuden takia kannattaa kärsiä - , mutta päätin hieman helpottaa tätä ongelmaa ja leikkasin vanhasta bodysta alaosan irti ja ompelin sen hameeseen kiinni. Rullautuu hame vieläkin, mutta eipä nouse kainaloihin. Ompelin alaosan sen verran ylös hameeseen, että sukkahousut on helppo pukea bodyosan päälle, eikä tämä apuosa näin ollen näy käytössä.




Ompahan taas korkattu tuo neulominenkin. Itse tehdyt villasukat ovat silti vielä kaukainen haave.

Ei kommentteja: