perjantai 14. helmikuuta 2014

Istaha vaan alas





Samalta roskalavalta, josta vajaat pari vuotta sitten kähvelsimme tämän työkalupakin, nappasimme huomaamattomasti mukaamme myös kuluneen pirtinpenkin. Pinta hilseili pahasti, mutta muuten penkki oli hyväkuntoinen ja oikein jykevää tekoa.

Pari vuotta kannoimme penkkiä varastosta varastoon, kunnes viime syksynä otimme sen työstön alle.
Penkki hiottiin kauttaaltaan ja muotoja hieman yksinkertaistettiin; istuinosan päät katkaistiin, jolloin päihin saatiin suoremmat kulmat ja jalkojen kaaret leikattiin pois. 
Reunoja mieheni veisteli mukavan rouhean ja kuluneen näköiseksi puukon ja taltan avulla.
Päälle sudittiin harmaata lakkaa useampaan otteeseen.
Näin pääsi penkki käyttöön, eivätkä lapset tipahtele enää jatkuvasti tuoleilta.

Naapureille tiedoksi, että seuraavalta roskalavalta toivon löytäväni toisen samanmoisen penkin.
 Vanha täysipuinen ruokapöytä olisi myös kiva.

Ruokapöydän tuoleista kuvassa etualalla olevan ostin kirpparilta hintaan 50 senttiä.
Selkänoja lenkkasi aika pahastikin, mutta näppärä mieheni irroitti nojan, puhdisti liitokset ja liimasi selkänojan uudelleen kiinni.
Nyt on taas jämerä tuoli ja väitän, että on ollut hintansa väärti.



1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Aivan ihana penkki!! <3