Taiteiluja

Taiteilijamieheni.
Rakastan häntä ja rakastan hänen töitään.

Ei hän ole ammatiltaan taiteilija, eikä häntä näe kovinkaan usein taidetta tekemässä.
Mutta silloin tällöin, kun hän kaipaa omaa tekemistä,
 hän kaivaa lyijykynänsä laatikosta tai raapekartongin ja työvälineensä kaapin perältä.
Silloin minä yritän olla hipihiljaa.
 Vien lapset alakertaan ja pelaan heidän kanssaan pelejä ja luen kirjoja.
 Yritän viihdyttää mahdollisimman pitkään, jotta mieheni saisi keskittyä.
Välillä käyn vaivihkaa kurkkaamassa häntä.
 En puhu mitään, etten häiritsisi.

Katselen vain, kun hänen kätensä liikuttavat kynää.
Suoria ja kaarevia viivoja, teräviä ja pehmeitä viivoja.
Ei sellaisia epävarmoja niin kuin minun käteni piirtää vaan taidokkaita ja varmoja.
Sitten hiivin alakertaan ja yritän keksiä lapsille lisää tekemistä.